sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kaaoksen selvittämisen oravanpyörä

Pitkitin tätä sotkunraivausprojektin aloittamista vuosikausia. Ongelman selättäminen tuntui suunnattomalta ja uuvuttavalta oravanpyörältä. Koko talo oli sekaisin, joka huoneessa mahdottomia selvittämättömiä kamakasoja.

Tehtävän suuruus lamaannutti minut enkä tiennyt mistä aloittaa.

Jos aloittaisin lastenhuoneista, olohuoneesta ja makuuhuoneesta? Näissä oleskellaan päivittäin, joten luonnollisesti ne kuuluvat prioriteettilistani kärkeen. Ongelma on se, että näissä huoneissa on normaalin rojun lisäksi välivarastoituna joitakin huonekaluja, joilla olen suunnitellut sisustavani tulevan työ-/vierashuoneen.

Meillä oli siis myös yksi ylimääräinen huone, josta oli aikoinaan tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Tässä odotellessa ja ihmetellessä huone on kylläkin ehtinyt hautautua sekalaisen rojun alle ja nimitän huonetta nykyisin kaatopaikkahuoneeksi.

Ehkä sittenkin pitäisi raivata ensin kaatopaikkahuone? Siellä taas on mahdottomasti sellaista tavaraa, mikä kuuluu oikeasti vinttiin, autotalliin, verstaaseen ja ulkovarastoon. (Jep, siellä on tänä kesänä alettu säilöä myös polkupyöriä. Siis sisällä talossa. Haloo!)

Eli sittenkin vinttiin, autotalliin ja verstaaseen. Ne taas ovat sellaisessa jamassa, että ei niihin mahdu ovesta sisään. Siellä on myös enimmäkseen sellaista rojua, mistä minä en ymmärrä mitään. MINÄ en siis voi tehdä näille kohteille juuri mitään.

Ja tämän oravanpyöräkierroksen jälkeen olenkin jo aivan hengästynyt ja uuvahtanut. Ei tästä koskaan mitään tule!

Paitsi että tulee. Heti kun unohtaa tämän kaoottisen kokonaisuuden ja keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Tänä aamuna halusin raivata autotallista pienen pienen nurkan, jonne voisin lastata kirpputorille vietäviä laatikoita. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Lähinnä varmistamaan etten heitä pois jotain huipputärkeätä.

Tilanraivaussession tuloksena merkkaan sadan tavaran haasteen listalleni muutaman uuden rivin.

16. Puolikuutiota yritys X:n kamaa. Tuotenäytteitä, myynnintukimateriaalia, koulutusmappeja ja yksi Maxibit-ständi. Jostain syystä tämä kaikki oli kertynyt meidän autotalliin, vaikka ehdottomasti kuuluu firma X:n tiloihin. 

17. Toinen puolikuutiota roskaa, jonka lajittelin energiajätteeseen, pahvin-, paperin- ja metallinkeräykseen plus yksi jätesäkillinen sekajätettä.

Nyt autotalliin mahtuu sisään. Ja sieltä saattaa löytää sen mitä etsii. (Siis tässä tallissa ei ole koskaan ollut autoa sisällä, sitä vaan kutsutaan autotalliksi :-)

14 kommenttia:

  1. Oi vitsi, tiedän tunteen, ettei tiedä mistä nurkasta aloittaisi.. Meillä on ollu tuo ongelma etenkin nyt rempan aikana. Älyttömän tuntuista, kun suunnilleen joka paikka odottaa, että ensin tehdään joku toinen paikka, että voidaan tehdä se eka paikka... No, nyt alkaa kyllä helpottaa. Aitta on suht valmis (huom suht, ei siis ihan täysin..) ja sain sinne kamat sisältä, sitten voikin helpommin sisällä tehdä nää suunnitellut jutut. Kun vielä sais edes jonkun jutun ihan valmiiksi, täysin, lopullisesti!! No, sama toivottomuuden tunne on välillä siivouksen kanssa, kun joka paikka parkuu siivousta.. Ja vielä tuo tunne valtaa minut pihan suhteen, meillä on puoli hehtaaria tilaa mutta en todella tiedä mistä alkaisin sitä laittamaan (joten 12 vuoteen en ole alottanu vielä mistään..)

    Tsemppiä sulle, pala kerrallaan se homma selviää. Musta ois ihan kauheen ihanaa päästä raivaamaan sun kaveriksi....! Haaveilen aina että pääsisin raivaamaan mummolaani, siellä on kamaa vuodesta 1950 asti vintit täys...

    VastaaPoista
  2. Heh, miten se muuten onkin niiiin paljon kivempaa siivota jossain muualla kuin kotona :D

    VastaaPoista
  3. Joo jos pääse ejonnekin muualle raivaamaan / siivoamaan niin sehän sujuu kuin leikki. Silloin ei ole mitään tunne/-järkisiteitä kamoihin. Toisaalta vieraissa tietää, että sitä kaaosta pääsee karkuun just silloin kun itse haluaa.

    Heli: meilläkin on aika iso piha. Kotona 1000 neliötä ja mökillä sit se hehtaari. Savottaa riittää kummassakin :-)

    VastaaPoista
  4. Ihan hirveesti tsemppiä! Asenne sulla on kyllä kohdallaan ja ei kai siinä muu autakaan kuin aloittaa siitä jostain pienestä!!! Hyvä meininki! :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis autotallinlattia näkyvissä! :O)

    t, Virpi

    VastaaPoista
  6. Löysinpä minäkin tieni tänne blogiin. Ilolla luen ja katson kuvia hienosti etenevästä projektista. Meillä ainakin kodin kunnossapitoa ja siivousta voi kutsua projektiksi.
    Pohjimmiltani olen järjestyksen ihminen, mutta lasten myötä huusholli yleensä aika pommi... niinkuin näköjään suht monella.
    Mutta tsemppiä siis projektiin;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tunnustuksesta, olen tästä erittäin otettu.
    Kiitos. <3
    Vallan on ihana tuo sininen menopeli, voihan hitsinvimpulat jos miekin mopolla ajaa päräyttelisin täällä pitkin raitteja...
    hih!!!
    Vois olla näky!

    VastaaPoista
  8. JOnna: jep, asennetta tarvitaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän?

    Virpi: kuva valehtelee tässä kohtaa, lattia ei oikeasti ole ihana :-) Mutta nyt se ainakin näkyy, ja se on oikein mukava asia se!

    Elise: kiva kun eksyit tänne. Tämä on todellakin loppumaton suo tämä raivaus- ja siivousprojekti. Mutta pienin askelin tahkotaan eteenpäin.

    tiina: toi sininen menopeli on tosi makee. Sillä ei voi kauheen paljon ajella, kun on museorekisterissä. Max. 30 ajopäivää saa vuodessa tulla. Tosin ei ole pelkoa, että täyttyis päivät. Eihän sitä ole vielä tähän asti saanut tuolta tallista ulos :-)

    VastaaPoista
  9. Hei! Mahtava blogi ja mikä sinnikyys! Olet saanut valtavasti tulosta aikaan! Kiitos mielenkiinnostamme Hanhen ja Hirven taistelua kaaosta vastaan. Mieltämme lämmittää suuresti se, että olemme inspiroineet sinua entropian vastaiseen toimintaan :)

    Odotus ehkä palkitaan, varsin uuvuttavan vuoden jälkeen energiataso alkaa vähitellen nousta bloggaus tasolle :) Olet inspiraatiomme! Kuulemisiin!

    VastaaPoista
  10. Hanhi: ihanaa, että olet kuulolla!

    Pohdiskelin aikoinani tämän siivousblogini aloittamista varmaan vuoden. Sitten kun lopulta avasin san ja ryhdyin etsimään muita kaltaisiani löysin myös Niskalenkin arjesta ja olin ihan intona. Mulla meni piiitkään, ennen kuin tajusin, että hei tehän ootte ollut ihan hiljaa. (Kävin varmaan lueskelemassa niitä vanhoja postauksia moneen kertaan) Mutta nyt - jibbii - kuulen eka kertaa teistä.

    Lähetän täältä oikein paljon palautumisenergiaa. Toivottavasti jaksatte elvyttää Niskalenkin arjesta taas uudestaan eloon.

    Inspiroidaan toisiamme!

    VastaaPoista
  11. Heippa Sotkuholisti ja muutkin nimettömät hamsterit!

    Ihanaa, kun näitä raivausaiheisia blogeja tulee lisää! Näyttää siltä, että ihmiset haluavat päästä oman elämänsä herroiksi (ja rouviksi). Tavaraa vähentämällä vapautuu henkistä energiaa käytettäväksi vaikka harrastamiseen tai perheen kanssa olemiseen.

    Viime syksynä näin lehtijutun Hesarissa ammatista nimeltä Professional Organizer. Päätin, että minusta tulee sellainen. Suomessa kun ei ollut vielä yhtään.

    Tämän vuoden olen auttanut ihmisiä kodin raivaamisessa. Usein aloittaminen on raskainta, kun ei tiedä mihin tarttuisi ensin. Kun näitä ongelmia olen nähnyt ja Facebook-sivuilla ihmiset alkoivat kysellä, miten vaikkapa lastenvaatteita saisi järjestykseen, päätin perustaa blogin, jossa annan vinkkejä raivaukseen, tavaran hallinnointiin, ostamisen vähentämiseen, henkisen tilan järjestämiseen.

    Minusta olisi tosi mukavaa, jos saisin lisää kysymyksiä.

    Tsemppiä kaikille tavaravuorten kanssa kamppaileville! Raivaa ensin "peränurkka" eli vaikkapa autotalli, kuten Sotkuholisti oli tehnyt. Se voi myös olla vintti- tai kellarikomero tai vaatehuone. Yleensä sinne on keräytynyt turhin tavara, joka on henkisestikin kaikkein helpoin poistaa. Sen jälkeen "peränurkkaan" voi siirtää tavaraa, joka on turhanpanttina kaapeissa sisällä (jos ei ole niin rohkea, että laittaa myös kaapeissa olevaa tavaraa menemään saman tien). Kun kaapeissa on tilaa, sinne mahtuu tavaraa pöydiltä ja lattioilta.

    Yksinkertaista. Eikö? ;)

    VastaaPoista
  12. Tervehdys ordinarefi ja oikein paljon tervetuloa vierailulle blogiini. Minäkin luin sen Hesarin jutun. Olen mielestäni myös käynyt Facebook-sivuillasikin :-)

    Minulla olisi sinulle yksi kysymys, se löytyy vanhasta postauksestani maaliskuulta: Kodin paperiroju. Eli miten se taltutetaan? Mitä pitää säilyttää ja kuinka kauan? Ja mikä on järkevin tapa (jos ei ole skanneria, niin kuin kiireinen kotijumalatar neuvoi.)

    Sain postaukseeni siis lukijoiltani vinkkejä, mutta en ole VIELÄKÄÄN ryhtynyt toimeen. Papereiden setviminen on vaan yksinkertaisesti niin tunkkaisen oloista puuhaa, että aina se jää tekemättä. Tarvitsisin kipeästi lisää insipiraatiota :-)

    VastaaPoista
  13. Ah, tota paperiasiaahan olikin jo käsitelty sun blogissa! Sorry :-)

    VastaaPoista
  14. Ja nyt vielä lajitteluohjeitakin. Jos näillä vaikka pääsisit alkuun :)

    http://ordinarefi.wordpress.com/2010/09/10/maria-paperikasat-hallintaan/

    VastaaPoista