Sadan tavaran haasteelle uusi spinni

Paluu arkeen yllättää minut joka vuosi kuin ensilumi autoilijan. Ehdin jo hetkeksi huolestua pysynkö asettamassani aikataulussa sadan tavaran haasteessa.

Kalenteriini on normi palkkatöiden ja kotitöiden lisäksi ilmestynyt poikien harrastekuskauksia kuutena päivänä viikossa, oma harrastus kahtena arki-iltana, opintojen lähiopetuspäivät n. joka toinen viikonloppu, läksyjen ja etätehtävien tekoa sitten kaikkiin niihin muihin väleihin missä ei vielä ole muuta.

Ja silloin kun mies on matkoilla, juoksutan koiran aamulla, päivällä ja illalla. keskimäärin 2-3 päivänä viikossa)

Jotta saisin sadan tavaran haasteessa tulosta aikaan, kävin helppojen kohteiden kimppuun. Sukelsin sellaisiin nurkkiin jonne olin ajansaatossa kerännyt sellaista kamaa, josta pitäisi päästä eroon. (Hieman noloa. Jos luet allaolevan listan, voit päätellä kuinka kauan näitä kamoja on hillottu. Vinkkinä: nuorin lapseni on 8-v.)

Aloin myös vihdoin setvimään sitä pöytää, jonka päälle 8-vuotiaani kesällä keräsi kaiken hänelle tarpeettomaksi käyneen mammonan.

Nämä sain sitten sadan tavaran listalleni tällä kertaa:

18.    Autonlaseihin kiinnitettävät aurinkosuojat
19.    3x lasten henkari
20.    Lasten aurinkolasit
21.    Läpsyt
22.    Kauko-ohjattava Ferrari
23.    2 vyötä
24.    Laatikollinen sekalaisia "erikoislegojen" osia
25.    Kynsisakset
26.    Pikkuautoja
27.    Synnytä rentoutuneena  -CD
28.    Potta
29.    Vauvan leluauto ja helikopteri
30.    Pussukka McDonalds leluja
31.    60 cm korkea puinen lattialla pidettävä kynttilänjalka
32.    Lasten rakennussarja
33.    Purjehduskengät koko 26
34.    Lenkkarit koko 27
35.    Pöytäbiljardi
36.    Kasa puupalikoita
37.    Kassillinen 70-luvun nuorisokirjoja
38.    Vähän pienempi kasa 2000-luvun lastenkirjoja (säästin ainakin maurikunnakset, myyrät ja tatut&patut)
39.    2 englanninkielistä urheiluvalmennuskirjaa
40.    Läjä pieniä pitsiliinoja
41.    24 gormit-ukkoa
42.    Rikkinäinen pöytälamppu roskiin
43.    Nippu lastenlehtiä kierrätykseen
44.    Arabia vuosilautanen 1985

Ja tämänkokoinen kasa siitä tuli.

Toivottavasti minun rojuni on jollekulle toiselle aarre.

Vien nämä siis kiertoon kirppikselle.  Onneksi meidän kodin lähellä on lähetystori, jonne otetaan vastaan melkein mitä vain. Jotain yritän ehkä tarjota huutonetin kautta.

Kaaoksen selvittämisen oravanpyörä

Pitkitin tätä sotkunraivausprojektin aloittamista vuosikausia. Ongelman selättäminen tuntui suunnattomalta ja uuvuttavalta oravanpyörältä. Koko talo oli sekaisin, joka huoneessa mahdottomia selvittämättömiä kamakasoja.

Tehtävän suuruus lamaannutti minut enkä tiennyt mistä aloittaa.

Jos aloittaisin lastenhuoneista, olohuoneesta ja makuuhuoneesta? Näissä oleskellaan päivittäin, joten luonnollisesti ne kuuluvat prioriteettilistani kärkeen. Ongelma on se, että näissä huoneissa on normaalin rojun lisäksi välivarastoituna joitakin huonekaluja, joilla olen suunnitellut sisustavani tulevan työ-/vierashuoneen.

Meillä oli siis myös yksi ylimääräinen huone, josta oli aikoinaan tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Tässä odotellessa ja ihmetellessä huone on kylläkin ehtinyt hautautua sekalaisen rojun alle ja nimitän huonetta nykyisin kaatopaikkahuoneeksi.

Ehkä sittenkin pitäisi raivata ensin kaatopaikkahuone? Siellä taas on mahdottomasti sellaista tavaraa, mikä kuuluu oikeasti vinttiin, autotalliin, verstaaseen ja ulkovarastoon. (Jep, siellä on tänä kesänä alettu säilöä myös polkupyöriä. Siis sisällä talossa. Haloo!)

Eli sittenkin vinttiin, autotalliin ja verstaaseen. Ne taas ovat sellaisessa jamassa, että ei niihin mahdu ovesta sisään. Siellä on myös enimmäkseen sellaista rojua, mistä minä en ymmärrä mitään. MINÄ en siis voi tehdä näille kohteille juuri mitään.

Ja tämän oravanpyöräkierroksen jälkeen olenkin jo aivan hengästynyt ja uuvahtanut. Ei tästä koskaan mitään tule!

Paitsi että tulee. Heti kun unohtaa tämän kaoottisen kokonaisuuden ja keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Tänä aamuna halusin raivata autotallista pienen pienen nurkan, jonne voisin lastata kirpputorille vietäviä laatikoita. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Lähinnä varmistamaan etten heitä pois jotain huipputärkeätä.

Tilanraivaussession tuloksena merkkaan sadan tavaran haasteen listalleni muutaman uuden rivin.

16. Puolikuutiota yritys X:n kamaa. Tuotenäytteitä, myynnintukimateriaalia, koulutusmappeja ja yksi Maxibit-ständi. Jostain syystä tämä kaikki oli kertynyt meidän autotalliin, vaikka ehdottomasti kuuluu firma X:n tiloihin. 

17. Toinen puolikuutiota roskaa, jonka lajittelin energiajätteeseen, pahvin-, paperin- ja metallinkeräykseen plus yksi jätesäkillinen sekajätettä.

Nyt autotalliin mahtuu sisään. Ja sieltä saattaa löytää sen mitä etsii. (Siis tässä tallissa ei ole koskaan ollut autoa sisällä, sitä vaan kutsutaan autotalliksi :-)

Sanattomana tunnustuksista

Menin hetkeksi sanattomaksi tunnustuksista, jotka sain Ralliradan varikon Ylvalta ja Sitruunan ja vaniljan Vanillalta inspiroivasta blogista

Kaunis kiitos kummallekin!.


Ensin 7 asiaa itsestäni.

1) Olen tekopyhä tyyppi. Meuhkaan suu vaahdossa kierrätyksestä, toisenlaisista lahjoista ja pesupähkinöistä samaan aikaan, kun asun öljylämmitteisessä talossa ja ajan mökille maasturilla. Tästä huolimatta kuvittelen olevani tiedostava kuluttaja.

2) Olen pituudeltani lähempänä kahta metriä kuin puoltatoista. Taulukkojen mukaan terveen painoinen. Sallitut kilot ovat keskittyneet alavartaloon ja olen kevyesti persevä nainen. Viime viikolla mies totesi peppuni kaventuneen. Jos näin on päässyt käymään, siitä kuuluu kiitos laiskalle kokille ja lähitallin raskasliikkeisille ruunille.

3) Olen tehnyt suurimman osan urastani töitä markkinoinnin parissa. Salaa haaveilen ravintoterapeutin, personal trainerin ja ympäristötoimittajan ammateista.

4) Meillä ei ole TV'tä. Tähän ei liity mitään ylevää periaatetta.

5) En siis ole nähnyt ainuttakaan BB-jaksoa.

6) Olen lukenut ruotsia eri kouluissa 6+3+2 vuotta, ja 80-luvulla olin kesän töissä Ruotsissa. Kaikista näistä vuosista huolimatta en osaa käyttää sitä enää. Päätin tehdä asialle jotain ja tänä kesänä olen lukenut jo 4 ruotsinkielistä kirjaa. Nyt olen ihmeellisen tyytyväinen itseeni 

7) Nuorena säälin keski-ikäisiä työtovereitani, jotka viettivät lomansa mökillä ja kotona. Rukoilin säästyväni tuolta tylsältä aikuisen elämältä. No, nyt 20 vuotta myöhemmin en tiedä mitään parempaa kuin koko kesä omalla mökillä.

********************

Jaan tunnustukset eteenpäin sellaisille, joilla oli suuri vaikutus oman blogini avaamiseen. Näistä osa on ollut pitkään hiljaa, mutta muistelen heitä lämmöllä ja hymy huulilla.

Elohiiri, joka kirjoitti rrrrakastavansa siivoamista ja järjestämistä. Silloin tajusin, että ehkä minäkin voin oppia tykkäämään siivoamisesta, jos vain kovasti ja ahkerasti opettelen. Elohiiri on ollut pitkään hiljaa, toivottavasti vielä palaa takaisin.

Niskalenkki arjesta – täältä löysin ensimmäisen vertaistukikaverini. Edelleenkin käyn ajoittain vilkuilemassa, josko blogi heräisi henkiin.

Keittiötäni inspiroi vuodesta toiseen Pastanjauhantaa ja Kinuskikissa. Ihan ensimmäisiä blogeja mitä koskaan olen lukenut.

Kuukuli oli hauska. Vaan harmikseni tämäkin on vaiennut.

Hauska on Justiinakin. Justiinan tyyliin kuuluu varmaan ylenkatsoa tällaista tunnustushömpötystä, mutta lähetän kuitenkin :-)

Ja lopuksi Mustikkamäki, joka on kaunis kuin karkki.

Siivotaan pensselillä ja telalla

Taannoinen tokaluokkalaisen rojunraivaussessio inspiroi minut pintaremonttipuuhiin. Remonttiväsymystä olinkin ehtinyt potea jo useamman vuoden, mutta nyt aika oli kypsä taas tarttua telan varteen.

Poika toki ansaitsi palkinnon hienosta toiminnasta. Hänet oli myös vihdoin päästettävä 80-luvun mummotapettien ikeestä sekä satojen teippien, sinitarrojen, nastojen ja yhden koiranpennun runtelemista seinistä.

Sänkynä toimiva, suvussa ehkä 50 vuotta kiertänyt, pinnasohva kaipasi myös uutta väriä.

Toteutustavassa päädyin silmänlumeratkaisuun, eli paklasin vain räikeimmät montut ja sudin maalin suoraan tapetin päälle ja kevyesti riimutulle katolle.

Poika on vielä siinä iässä, että pinnat ovat kovassa rääkissä. Seuraavassa pintaremontissa lupaan sitten noudattaa huolellisuutta ja teen kaiken niin kuin kuulukin. Levytän seinät tai ainakin revin vanhat tapettikerrokset pois ja tasoitan huolella kaikki ongelmakohdat.

Lapsi sai  itse valita yhden seinän värin. Valinta oli helppo. Siihen kului tasan 8 sekuntia Tikkurilan väriliuskakokoelman edessä. Neuvottelunvaraa ei myöskään ollut.

Poika on ihan innoissaan tästä huutonetistä valitsemastaan pulpetista. Pojan ehdoton vaatimus oli, että tuolia ei saa maalata.

”Se on makee, kun se näyttää käytetyltä!”

Sadan tavaran haaste: kohteet 11-15

Viikonloppuna innostuin pintaremonttihommiin, ja samalla tuli tutkittua verstaan maalihyllyjä ankaralla silmällä. Nyt opin sen, että maaleillakin on parasta ennen -päivämäärät. Tosi vanhat maalit saivat lähtöpassin. Tänä keväänä vanhentuneita maaleja mies ei vielä raaskinut antaa kaatopaikalle vietäväksi.

Samalla vilkaistiin viereisiinkin hyllyihin.

Vaahtopesuaineesta ei löytynyt päivämääriä, mutta kyljessä olevan kuvan perusteella aine näytti olevan 50-luvulta. Tällä aineella en uskaltanut lähteä kokeilemaan lähteekö auton istuimista lika vai väri.

Rikkaruohojen torjunta-aineen parasta ennen -päiväys oli ollut heinäkuussa 1990.

Meillä on Sortti-asema päivittäisten kulkureittien varrella. Kuitenkin vasta tänään tajusin, että voin ohikulkumatkalla tipauttaa sinne vaikka vain yhden ongelmajätepullon kerrallaan. Ei niitä tarvitse säilöä kotona puolta vuosisataa suurta kuljetuskuormaa varten.

Tällaistä kärräsin Sorttiin tänään. Ja nämä kuuluvat siis sadan tavaran haastetavaroihini.

11. Läjä vanhentuneita maaleja





12. Kasa kuivuneita saumausaineita

13. Kassillinen epämääräisiä pulloja ja spray-purnukoita

14.Vuonna 1997 vanhentunut rypsiöljy



15. hälytin, ei tietoa mihin. Ohjeistuksen mukaan kansi olisi auennut markan kolikolla (näkyy kuvassa takana)

Sadan tavaran haaste: kohteet 1 - 10

Ryhdyin eilen keräämään peräkärryyn haastetavaroita. Pohdiskelin samalla, että eihän sitä oltu speksattu, mistä se kama pitää poistaa? Meillä on samanlainen kaaos ja sekamelska sisällä, ulkona, varastoissa, jokapaikassa. Päätin siis, että kaikki mikä edistää elinympäristöni siistiytymistä tässä osoitteessa hyväksytään mukaan. Ja mukaan lasketaan myös myös ihan puhdas roska, jos sitä on jostain syystä hillottu nurkissa jo pidempään.

Nämä kymmenen haastetavaraa vietiin tänään kaatopaikalle.

1. Keittiön kaapisto
Meillä tehtiin 5 vuotta sitten keittiöremontti. Vanhat kaapit olivat kunnollista 50-luvun laatua. Rungotkin umpipuuta. Säästäväisenä mammana vein silloin kaapit jemmaan. Kuvittelin, että hyödyntäisin niitä myöhemmin  esim. varastossa tai (voi luoja!) mökillä. Thank god, mieheni oli järjissään ja hankimme mökille ihan kaupasta uudet keittiön kalusteet. Tässä vuosien saatossa olen onneksi alkanut ymmärtää että tavaran ulkonäölläkin voi olla jotain merkitystä, jopa ihmisen viihtymiseen ja mielentilaan. Varastossakin. Joten nyt vihdoin olin valmis lemppaamaan kaapit: 3 yläkaappia, 2 alakaappia kaatiksen puutavaran keräyslootaan. Luotan, että talouteni ei romahda yllättäen, vaan sitten joskus kun ryhdyn varastotilojen siivoamiseen, tilanteeni on sellainen, että voin jopa ihan rahalla käydä ostamassa sinne sopivat hyllyt.

Ja näin ihanaiset :-) ja käyttökelpoiset kaapit pääsivät ikuiseen lepoon.  (hah, mistähän toi maali on noihin oviin tullut.)

2. Kasa hyllylevyjä
Nämä ilmeisesti ovat peräisin ylläolevista kaapeista. Lasken ne kuitenkin omaksi tavarakseen, sillä ne oli varastoituna ihan toiseen paikkaan. Ovat ilmeisesti olleet jonkun syksyn ja talven ihan taivasalla, sen verran huonossa hapessa ovat. Onneksi pääsivät nyt kiertoon.

3. Moneen kertaan tekohengitetty, lopulta menehtynyt ruohonleikkuri.
Siitä ei vaan yksinkertaisesti tullut enää peliä. Koko runkokin taisi lopulta hajota. Viimeiset kolme vuotta sitäkin hillottiin pihakuusen alla.

4. Kaksi  ulkovarastossa ummehtunutta ja hiirien paskomaa mattoa.
Nämä matot vein 5 vuotta sitten meidän leikkimökkiin/ulkovarastoon. Mutta ennen kuin ehdin leikkimökin sisustuspuuhiin, huomasin että siitä tönöstä olikin tullut mieheni paja ja keittiökaappien säilytyspaikka. No, viisi vuotta kylmässä ja kosteassa, hiirien temmellyskenttänä, teki näistäkin matoista kaatopaikkakamaa.

5. Pyörätön, ruostunut potkulauta
Tämmöinen roina suututtaa minua. Halvan ja huonon tavaran tekeminen pitäisi lailla kieltää (hajos melko pian). Toisaalta myös huono säilytys on lähes ympäristörikos (ruostuminen).

6. Osiin hajotettu vanhan pöytätietokoneen keskusyksikkö
Jep, tällaistäkin rojua meillä on. Me ollaan joku rojumagneettiperhe. Keskusyksikkö tuli aikoinaan ukilta pojille purettavaksi. Hieno homma, pojat olivat yhden illan tosi bisejä tän kanssa. Yhden illan ilo. Sen jälkeen tääkin on odottanut kaatikselle vientiä - öö ainakin kaksi vuotta.

7.  Kaksi jätesäkkia, ne jotka eivät mahtuneet edellisellä kaatiskierroksella peräkärryyn.

8. Iso muovirekka. Tämä oli aikoinaan ihan superkovassa käytössä. Kesät, talvet, syksyt, keväät - aina. Aika on kuitenkin ajanut tästä ohi jo kotvanen sitten (ja pelin kuntokin on päässyt rapistumaan). Kahdeksan ja kymmenenvuotiaamme eivät tällä ole enää vähään aikaan leikkineet.... Kenelleköhän tätä rapistunutta lelua on säästelty?

9. Kauko-ohjattavan lentokoneen laatikko ja pakkausstyroksit

Tämän puhtaan roskan hyväksyn mukaan haastetavaroihin, sillä laatikko on ollut joitakin vuosia lastenhuoneen hyllyn päällä. Tänään kuulin, että itse kone on  kylläkin jo hajonnut ja pois heitetty.

10. Tyhjä 10 litran maalipönttö
Pöntössä oli vielä aamulla pari litraa maalia. Vetelin ne päivällä yhden huoneen kattoon ja pohjamaaliksi seinille. Ja ah, nyt tämänkin tilaavievän hökötyksen sai pois ja ihan ilman tunnontuskia hyvän maalin pois heittämisestä.

Sadan tavaran haaste

Otan vastaan saiturin sadan tavaran haasteen.

Saituri haastaa lukijansa luopumaan sadasta tavarasta. Tämä haaste sopii minulle!

Olen vakaasti sitä mieltä, että mitä vähemmän tavaraa pyörii jaloissa, sitä helpompi on pitää kämppä kunnossa. En valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, jotka osaavat hallita suuria tavaramääriä siististi. Olen kateellinen siskolleni, joka hallitsee suunnattomia määriä tavaraa ja pahan päivän varalle -varastoja ja säästössä lastenlapsille -kasoja olematta yhtään sotkuinen. Kun en kerran omaa tätä erityistä taitoa, minun on luovuttava kaikesta ylimääräisestä ja turhasta.

Saiturin haaste kuuluu näin:

-Kerään asunnostani 100 tavaraa, joille ei ole käyttöä tai joiden käyttö on niin vähäistä, että niiden omistaminen ei ole perusteltua.
- Yksittäiset esineet lasketaan tietenkin yhdeksi tavaraksi
- Massatuotteet, kuten rikkinäiset sukkaparit ja kasa aikakauslehtiä lasketaan yhdeksi tavaraksi. Samoin selvästi samaa sarjaa edustavat tuotteet lasketaan yhdeksi
- Tavarat joko heitetään roskiin, kierrätetään muille tai myydään

Lisään tähän vielä yhden speksin:
- jokaista sisään kannettua tavaraa kohden poistettavien listalle on lisättä yksi tavara lisää.

Ja sitten asetan itselleni armollisen aikarajan. Yksi kuukausi - näin alkuun, kun töihinkin on kohta palattava.

Aika alkaa huomenna. Fuskaan vähän, nimittäin tänään tähän taloon tuli uusi kännykkä (tosin koiranpuremaa hajonnutta kännykkää korvaamaan) ja huuto.netistä ostettu pulpetti tokaluokkalaisen läksypöydäksi.
Uskallatko ottaa haasteen vastaan?

ps.
Luulisin, että sata tavaraa on meilläpäin ihan piece of cake.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Olen ilmeisesti pitänyt suurta meteliä uudesta raivaus- ja rojunpoistoprojektistani. Nimittäin pojatkin aika ajoin innostuvat sortteeraamaan tavaroitaan ihan oma-aloitteisesti. Kun minä vasta opettelen luopumista, pojille se on tosi  helppoa.

Eräänä sunnuntai-iltana kahdeksanvuotiaani ryhtyi tyhjentämään huonettaan kaikesta siitä tavarasta, jolle hänellä ei enää ole käyttöä.

Tarpeettoman tavaran hän kasasi huoneen ulkopuolella olevalle pöydälle ja sen alle. Tähän on nykyaikaia menty. Kamaa on niin paljon, että sillä ei ole mitään arvoa. Toisaalta lapsikin tietää, että rojua on tapana virrata sisään jokatapauksessa aina omiksi tarpeiksi asti.

Tämä vanha tammiviilukirjoituspöytä on odottanut kohtalonsa sinetöimistä jo vuosien ajan (kaatikselle, huutonettiiin vai lahjoitus lähetyskirppikselle). Nyt hommasta tuli piirun verran mutkikkaampi, kun ensin pitää sorteerata pojan rojut lahjoitukseen, kirppikselle, kaatikselle. Kaikki muu on melko helppoa paitsi kirjat. Myyrät, Mauri Kunnakset ja Tatu&Patu -kirjat on niin ihania, että niistä en haluaisi luopua, vaikkei niitä juuri kukaan meillä enää luekaan.

Ihailen lapsen kykyä luopua ja säilyttää vain tärkeät tavarat.

Halloween tarpeet ovat 8-vuotiaalle vielä tärkeitä. Niitä tarvitaan joka vuosi, eikä niistä luovuta.

Lasten lelut

Olen monta kertaa ihmetellyt nykylasten tavarapaljoutta.

Kun lapset olivat pieniä meillä ei ostettu leluja "ilman syytä". Ainoastaan joulu- ja synttärilahjoiksi. Toki meille tuli lahjoituksena sisarusten ja tuttavien lasten leluja kasapäin, joten kyllä meillä sitä tavaraa on aina kauheasti ollut.

En tiedä onko tapa yleinenkin, mutta meidän lapsilla on muutamia kavereita, joilla on karkkipäivän lisäksi perjantailelupäivä. Joka perjantai lapsi saa mennä kauppaan ja käyttää tietyn summan leluun. Huh, minua ahdistaa jo ajatus, että kotiin tulisi uutta rojua solkenaan, joka ikinen viikko.

Tai että jokaiselta lomareissulta, oli se sitten lyhyt tai pitkä, kauas tai lähelle lapselle ostetaan reissulelu tai matkamuisto.Uuh, rintalastaa kuristaa jo ajatuskin... Sotkuholistiperheelle tällaiset tavat olisivat ihan viimeinen naula ikuisen sotkuisuuden arkkuun.

Saan lähes harmaita hiuksia siinä vaiheessa, kun näihin perheisiin tulee synttärikutsu. Mitä ihmettä voi viedä ihmiselle jolla on kaikkea kymmenittäin?? Niin paljon tavaraa, että uudet eivät vanhasta erotu.

Minusta paras synttärilahja omalle lapselleni on se, kun joku ymmärtää antaa lahjaksi elämyksen. Aika monta kertaa pojat ovatkin päässeet teatteriin, konserttiin, elämyspuistoon, jätskille.... upeita lahjoja. Tai sitten jos saa kierrätetyn lahjan. Se lämmittää minun ekoilua harrastavaa sydäntäni.

Pojat viihtyivät mökillä mainiosti monta viikkoa vaikka siellä ei ollut ajanvietteenä Aku Ankkojen ja parin Bionicleukon lisäksi muuta kuin lämmin järvivesi, rantakalliot, kalastuvehkeet, puukko, vasara, saha ja rakennukselta jäänyttä jämälautaa (ja kahtena päivänä lupa pelata tietskalla uutta Roller Coaster -peliä.)

Näin hieno huvipuisto syntyi mökkipihaan eikä tähän tarvittu mitään Kiinassa valmistettuja rakennuspalikkasarjoja tai muita tehtaassa valmistettuja luovuutta kehittäviä leluja. Eikä edes niitä perjantaileluja. Risuja, käpyjä, hiekkaa ja ihan vain omaa luovuutta.

Ei niin tärkeä asia vihdoinkin hoidettu kuntoon

Auton siivoaminen ei ole koskaan kuulunut prioriteettilistoillani kovinkaan korkealle, toisin kuin miehelläni.

Tässä talossa isäntä ei kovinkaan usein nalkuta siivoamisesta tai sotkusta, mutta autoni suhteen hän tekee poikkeuksen. On se kumma kuinka paljon minun autoni sotkuisuus kaihertaa häntä. Eihän hän edes aja sitä autoa! Viedessäni kiesiä vuosihuoltoon mies arveli että huoltomiesten vaatteet likaantuvat autoni sisätiloissa ja lähettävät siitä hyvästä minulle ylimääräisen pesulalaskun.

Eilen päätin lomapäivän kunniaksi vihdoinkin tehdä autoasialle jotakin. 

Ensiksi tyhjensin auton rojusta. Varsinaista roskaa kuten karkkipapereita, tikkaritikkuja, risoja kyniä, kauppalaskuja (päivätty n. vuosi sitten Pärnussa) ja vanhoja repeytyneitä Aku Ankkoja autossa oli hämmästyttävän vähän. 

Melko käyttökelpoista tavaraa mahtuu kuitenkin yhden auton etuistuinten alle ja ovitaskuihin yllättävän paljon... mm

kolme lumiharjaa ja kaksi jääskrabaa,
pinkka vuoden 2009 kalastusmaksumerkkejä,
tulitikkuaski,
tuliterät puutarhahanskat,  
kourallinen toimivia kyniä,
tyhjä panttipullo ja kaksi termosjuomapulloa,
lippalakki ja aurinkolasit kotelossaan,
”hämähäkkejä” (niitä joilla sidotaan laukku pyörän tarakalle),
niittipyssy,  ruuvimeisseli, läjäpäin taakkahihnoja, kokoelma erilaisia ruuveja, nippeleitä ja nappeleita joilla voisi tehdä pienimuotoisen pintaremontin,
diesel-generaattorin käyttöohjekirja ja takuupapereilta näyttävät paperit (generaattori on asennettu mökille about 3 vuotta sitten, luultavasti siis takuukin on jo umpeutunut),
 snorkkelin hengitysputki,
tennispallo (näytti melko uudelta),
ACDC:n tuplalevy ja Michael Jacksonkin levyn kannet (ei levyä),
muistivihko

Takakontista löytyi myös öljylamppu, nuorimmaisen rantaläpsyt , jatkojohto, vesiastia  ja poron jossain Ruotsin Lapissa viime kesänä pudottama sarvi.

Sitten imuroin sisätilat je revin kaikki istuinsuojat pois. Imuroidessa ei tullut  ihan priimaa  jälkeä, kun  imurin kapea suutin oli hävyksissä.

Istuinsuojista huolimatta penkkeihin oli valunut mehuja ja muita mukavia yllätyksiä. Pesin ensimmäistä kertaa elämässäni auton tekstiiliosat vaahtopesuaineella. Hämmästyttävän tehokasta ainetta (mikähän on ympäristöystävällisyyden taso?).  Penkkien peseminen oli niin helppoa ja tehokasta, että päätin vihdoinkin lempata huonosti istuvat istuinsuojat mäkeen. 

Pesin myös koirannenän tahmajäljet takakontin laseista. Oli muuten aikakin, koiraa ei nimittäin käytännössä ole minun autossani kuljetettu enää vuoteen...

Tänään sitten jatkoin hommaa vielä pesemällä auton normaalisti ulkoapäin.

Kyllä nyt kelpaa antaa kyytiä vieraammillekin (ja miehen lainata autoani)!

ps. se autosta tyhjennetty romulaatikko on vielä setvimättä ja pesuaineet viemättä paikalleen. Mistä se johtuu, että työn lopettamisvaihe on aina niin-niin-niin puuuuuuduttavaaaaaaaa…. ?