sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Erikoisen hyvä äitienpäivälahja

Sain ihan superhyvän äitienpäivälahjan. Tosin antajat eivät tainneet hoksata, että antoivat lahjan...


Aamulla sain perinteiseen tyyliin ruukkuruusun, cavat ja kahvit sänkyyn. Päivän paras lahja oli kuitenkin se, että sain veljeltä peräkärryn lainaan (Kiitos veli!), ja erityisesti se, että mieheni lähti melko pienellä mutinalla auttamaan kärryn  täyttämisessä.

Meidän huushollissa on näitä  katastrofialueita aikas paljon. Ja yksi überkamala paikka on autokatos. Sen siivoamisessa ei kaksi tai kolme jätesäkkiä tunnu missään. Tänne tarvitaan peräkärryä ja sorttiasemaa!




Sitä saattaa ihmetellä, että miten tällaisen kaaoksen voi saada aikaiseksi. Noh, se on meidän perheelle kovin helppoa. Eikä tähän tilanteeseen pääsemiseen mennyt kuin vajaa 3 vuotta. Asiaa auttoi mm. se, että autonpesun yhteydessä kipataan tähän nurkkaan kaikki autosta löytynyt irtosälä. Tai, että heitetään kasan päälle, sateensuojaan, ihan mitä tahansa mitä pihalla sattuu sateen alkaessa lojumaan.

Lainaperäkärry tuli täpösen täyteen, kaksi isoa korillista toin sisälle selvitettäväksi (eli pestäväksi, jotta kehtaan lahjoittaa lähetystorille), muutaman talviurheiluvälineen vein "jo" oikeaan säilytyspaikkaan (vaikka olivatkin tässä "odottamassa kunnostamista" ) ja löytyi täältä muutama mukava hyödyllinenkin asia, kuten:

- kaksi pyöränlukkoa, joiden avaimet olivat löytyneet eräässä aiemmassa raivaussessiossa
- lapsille passelinkokoisia ulkoiluhousuja
- nuorimmalle juuri nyt sopivankokoiset kumisaappaat
- pyöränrenkaan paikkaussetti (tuli heti käyttöön, kun mies jo tänä iltana (!) paikkasi sillä yhden puhjenneen fillarinkumin)

Autokatoksessa riittää vielä täytettä toiseen ja ehkä kolmanteenkin peräkärrylastiin. Siitä huolimatta, kyllä tämä tässäkin vaihessa tuntuu jo aikalailla paremmalta.


lauantai 8. toukokuuta 2010

Ihana kevätaurinko

Ihanassa kevätauringossa on  vain yksi nurja puoli. Se paljastaa pölyn.

Meillä on olohuoneessa lasipöytä, joka on oikeastaan melko käsittämätöntä. Kun aikoinaan etsittiin matalaa pöytää olohuoneeseen, ainoa kriteerini pöydälle oli, että se EI SAA OLLA lasipöytä.

Noh, lasipöytä meille sitten kuitenkin tuli. Ja se näyttää kevätauringossa aivan kamalalta.

Ei uskoisi, että tämä kuvausta edeltävänä päivänä pyyhitty lasinpesunesteellä (no ok, oli lapsen synttärit siinä välissä - mutta silti - ei kait kukaan pyyhi pöytiänsä joka päivä....eihän?)


Nyt kun on taas tavanomaiset pilvisäät, pyyhin jälleen kerran pöydän ja otin kuvan. Tämä sää on kyllä  armollisempi.

Onko joku keksinyt keinon millä lasipöytä pysyisi siedettävän näköisenä lapsi/koiraperheessä? 
Olisko jotain antipöly- ja -tahmatassuainetta, jolla lasi pysyisi vaikka kaksi päivää kirkkaana?