Aamulla sain perinteiseen tyyliin ruukkuruusun, cavat ja kahvit sänkyyn. Päivän paras lahja oli kuitenkin se, että sain veljeltä peräkärryn lainaan (Kiitos veli!), ja erityisesti se, että mieheni lähti melko pienellä mutinalla auttamaan kärryn täyttämisessä.
Meidän huushollissa on näitä katastrofialueita aikas paljon. Ja yksi überkamala paikka on autokatos. Sen siivoamisessa ei kaksi tai kolme jätesäkkiä tunnu missään. Tänne tarvitaan peräkärryä ja sorttiasemaa!
Sitä saattaa ihmetellä, että miten tällaisen kaaoksen voi saada aikaiseksi. Noh, se on meidän perheelle kovin helppoa. Eikä tähän tilanteeseen pääsemiseen mennyt kuin vajaa 3 vuotta. Asiaa auttoi mm. se, että autonpesun yhteydessä kipataan tähän nurkkaan kaikki autosta löytynyt irtosälä. Tai, että heitetään kasan päälle, sateensuojaan, ihan mitä tahansa mitä pihalla sattuu sateen alkaessa lojumaan.
Lainaperäkärry tuli täpösen täyteen, kaksi isoa korillista toin sisälle selvitettäväksi (eli pestäväksi, jotta kehtaan lahjoittaa lähetystorille), muutaman talviurheiluvälineen vein "jo" oikeaan säilytyspaikkaan (vaikka olivatkin tässä "odottamassa kunnostamista" ) ja löytyi täältä muutama mukava hyödyllinenkin asia, kuten:
- kaksi pyöränlukkoa, joiden avaimet olivat löytyneet eräässä aiemmassa raivaussessiossa
- lapsille passelinkokoisia ulkoiluhousuja
- nuorimmalle juuri nyt sopivankokoiset kumisaappaat
- pyöränrenkaan paikkaussetti (tuli heti käyttöön, kun mies jo tänä iltana (!) paikkasi sillä yhden puhjenneen fillarinkumin)
Autokatoksessa riittää vielä täytettä toiseen ja ehkä kolmanteenkin peräkärrylastiin. Siitä huolimatta, kyllä tämä tässäkin vaihessa tuntuu jo aikalailla paremmalta.