Eräs eteinen ja tyypillinen iltapäivä

Eteinen vaatii pikaisia toimenpiteitä: pinnallista siivoamista, syvällistä raivaamista kaapeissa ja muutaman uuden järjestelyratkaisun helpottamaan siisteyden ylläpitämistä.

Tällainen on melko usein eteisemme karu totuus:

Olen jo tiedostanut että täällä asuvat eivät ole sisäistäneet kultaista ohjetta asioiden heti paikalleen laittamisesta.

Meillä on myös positiivinen ongelma - lattiapinta-alaa on mukavasti. Mutta se  kääntyy meillä itseään vastaan. Eteisen läpi pääsee kulkemaan ilman kohtuuttomia ponnisteluja, vaikka arkikäytössä olevat kengät ja muutama lelu lattialla lojuisikin.

Oikeita ratkaistavia ongelmia:

1) eteisen väliaikaisratkaisu, avokirjahylly, on jähmettynyt paikalleen ikuisesti. Ja se on ruma. -> Jotain tarvii tehdä.

2) kaappitilaa on, mutta suurin osa siitä on "romukäytössä". Eteisen kaappiin on niin helppo tyhjentää taskuissa ja laukuissa pyörivät epämääräiset asiat, joille ei ole omaa paikkaa. -> kaipaa erittäin rankalla kädellä tehtyä romunraivausta.

3) Eräs yksittäinen ongelma: märät, lantaiset ja puruiset ratsastuskengät. (sama pätee lumisiin ja märkiin talvikenkiin)  Mitä niille tehdään? Näillä keleillä en haluaisi jättää niitä kuivumaan ulos. Siellä ne peittyisivät lumeen ja halkeaisivat pakkasessa. Märkinä ja haisevina en niitä kuitenkaan kaappiinkaan halua laittaa. -> MITEN minä tämän ratkaisen???? oih ja voih...

4) täydet kaapit aiheuttavat kausiongelmia. Esim. rappusilla olevissa muovikoreissa on suksivoiteita. (haloo kukaa tarvii niitä kokonaista korillista? Varsinkaan kun 3/4 perheestä ei käytä voideltavia suksia). Korit eivät  mahdu kaappeihin, joten ne on kätevästi käsillä tuossa silmien alla koko talven. -> palaa kohdan 2 ratkaisuun.

Aloitetaan kuitenkin pinnallisella siivouksella.

Sillä välin otan ilolla vastaan kaikki kehittävät korjausehdotukset.

Tähän asti piece of cake

Tähän asti raivaamisprojektini on ollut helppoa keittiössä puuhaamista. Keittiön tasoille pesiytyy yleensä melko helppoa siivottavaa: paperiroinaa, lasten leluja, ruokatarvikkeita, kynttilöitä, kyniä ja sen sellaista jolle YLEENSÄ on olemassa joku oikea paikka. Ja jos ei löydy, niin sitten sen voi sujauttaa keittiön tason ylimpään (roju)laatikkoon.

Nyt arvon mikä on seuraava kohteeni.

Onko se eteinen, joka iskee silmille ensimmäisenä kun tulemme kotiin. (Ja kaikkien lastemme kavereiden vanhempien silmille. Niiden jotka ovat todella mukavia, mutta siivousfriikkejä.) Olen jo siedättänyt itseni arvioiville ja paheksuville katseille ja oppinut hymyilemään, aivan kuin en huomaisi siivottomuutta kauhistelevia ilmeitä. Toisille olen jo tunnustanut, että KYLLÄ tämä on meidän normaalia elämää.

Vai olisiko seuravaksi vuorossa katastrofihuoneemme, jota myös rojuhuoneeksi kutsutaan. Joskus aiemmin tätä tilaa kutsuttiin vierashuoneeksi tai lasten leikkihuoneeksi... mutta siitä on jo aikaa.

Keittiön viimeinen taso

Viimeinenkin taso keittiössä on nyt käyty riuskasti läpi.
ENNEN:

Täältä löytyi kaikennäköistä mukavaa, kuten:

- joulukuusen koristeita (haloo, nyt on melkein maaliskuu)
- rikkinäinen lämpömittari
- seitsemän maksamatonta laskua (osa jo erääntyneitä)
- tiliotteita, eläkevakuutuksen vuosikooste, vakuutuspapereita, pari Hesaria ja Vihreä lanka, kolme mielenkiintoista lehtileikettä
- kovaksi kuivunut lime
- yritys kasvattaa kaupan basilikaa sentintyngästä uudestaan

Maustekorista löytyi sekalaisten vihannesten, hedelmien ja irtokanelin lisäksi hiirenloukku! Kukahan sitä on keittiössä tarvinnut?


Keräsin laturit, piuhat, kännykät ym. madot yhteen koriin. Vielä siellä on muutama sellainen johto jotka ei tosiaan kuulu tänne, mutta ei kannata pyrkiä täydellisyyteen.

Pusseissa olevat mausteet on nyt AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ (hui!) kukkapurkeissa. Lasiset maustepurkit ovat omassa laatikossaan. Nyt en vielä keskity pintaa syvemmälle.

Innostuin tänä iltana kokkaamaan muun perheen katsellessa Olympialaisia.
Tuli muuten aivan sairaan hyvää fasaania punaviinikastikkeessa.

Olo oli kuin TV-kokilla kun ympäristö oli niin siisti.
JÄLKEEN:

Lepoa silmille

Keittiön tasoille tuntuu helposti sedimentoituvan kaikennäköistä sälää.
Eilen kävin tämän tason kimppuun.






Keräsin lasten lelut pois, vein joulukukan sipulin kellariin odottamaan ensi joulun hyötämistä (vai mikä se sana on , kun herätellään jouluiset sipulikukat uudestaan eloon loka-marraskuussa?) ja kävin läpi paperikasan. Suurin osa papereista meni suoraan paperinkeräykseen ja osa arkistoivaksi... Kyllähän niitä oli kannattanut säilyttää tuossa silmien alla :-)

Projektini on rojunraivausprojekti. Tässä vaiheessa pitäisi keskittyä olennaiseen ja unohtaa nysväävä siivoaminen. Siitä huolimatta en malttanut olla pyyhkimättä pölyjä kukkaraasusta ja jynsssäämästä kahvinkeitintä. Olen melkolailla suurpiirteinen tyyppi, ja tämäntyyppisessä nyhertämisessä tunsin itseni vähän kajahtaneeksi :-)




Kyllä sitä sopii välistä vähän kajahtanut olla, jos sen jälkeen saa aikaiseksi jotain sellaista, jossa silmä lepää:

Valmistautuminen suureen raivausoperaatioon

Olen valmistautunut suureen raivausoperaatioon, joka saattaa kestää vuosia.

Epäjärjestelmällisyyteni on saavuttanut 40 vuoden aikana melkomoiset mittasuhteet. En siis odota selvittäväni tilannetta kuukaudessa tai kahdessa. En myöskään aio tappaa innostustani haukkaamalla liian suurta kakkupalaa kerralla. Noudatan gurujen ohjetta, ja käyn yksitellen yhden nurkan, laatikon tai hyllyn kimppuun - vain 15 minuutiksi kerrallaan.

Valitsen kohteen ja roudaan viereen raivauskaluston:

'

kolme koria, pahvilaatikko, yksi paperikassi ja roskapussi.
Pahvilaatikkoon sujahtaa kiertoon/kirppikselle menevät ja Koreihin lajittelen 1) yläkertaan menevät 2) alakertaan kuuluvat sekä miehen aarteet 3) verstaaseen. Paperit keräyskassiin ja roskat roskapussiin.

Kauniilla koreilla järjestystä?

Auttaisivatko kauniit säilytysastiat, korit ja rasiat järjestyksen pitämisessä? (Tai sen aikaansaamisessa?)

Näin olen uskonut ja tullut monen monituista kertaa ostosreissulta pyörän tarakka tai auton perä koreja pullollaan. Aina silloin tällöin muutama kori on päätynyt suoraan käyttöön.

No jaa, ei ehkä ihan loppuunmietitty ratkaisu tämäkään :-)

Useimmiten korit tms. päätyvät ensin perheen viralliseen roinahuoneeseen odottamaan tarkemmin harkittua sijoituspaikkaa ja järjestelyinspistä .

Lopullista sijoituspaikkaa ei ihan heti (lue: kolmen kuukauden sisään) löytynyt kaikille näille koreille, jolloin perheen nelijalkainen teinipoika totesi, että nyt ovat sotkuholistin korit pölyttyneet liian kauan huoneen nurkassa. Niille oli selvästikin teinin mielestä paljon parempaakin käyttöä.

Tämä järjestelyasia vaatii selvästikin hieman parempaa perehtymistä ja jämäkämpää otetta sotkuholistilta.

Projekti alkaa pienin vauva-askelin

Päämääräni: oppia järjestyksen ihmiseksi ja nauttimaan siivoamisesta kuulostaa hengästyttävältä. Siksi aionkin pyrkiä muutokseen pienin vauva-askelin. Inspiraatiota ja kannustusta haen ensihätään virtuaalikonsultiltani Fly Ladyltä ja hänen 31 päivän aloituskurssiltaan:

http://flylady.net/pages/begin_babysteps.asp

Ensimmäiseksi luon siis katseeni keittiön tiskipöytään. Näky on normaali arkinäky. Aamulla tuli kiire lähtö, iltapäivällä heitettiin välipalat nassuun ja lähdettiin harrastamaan. Kaupan kautta kotiin, pikaisesti eilisen ruuan lämmitys ja snapshot tiskipöydästä ennen saunaan menoa.
Tältä meillä näyttää melko usein:

Otin härkää sarvista ja käärin hihat. Sain jopa loppiaisesta asti (!) tiskipöydän nurkassa lojuneen kukkamaljakon paikalleen ja mehupullot kellariin.

Nyt näyttää paremmalta. Fly Ladyn mukaan tiskiallas on psykologisesti tärkeä kohde pitää siivona, keskeisen asemassa vuoksi. Sehän on myös about ensimmäinen asia, jonka kohtaan aamulla.

Rutiinit oppii Fly Ladyn mukaan 28 päivässä. Tämä harjoitus pitäisi tehdä neljän viikon ajan JOKA ILTA. Ja sen jälkeen se kuulemma hoituisi jo huomaamattani. Voiko sotkuholistilta sujua minkään sortin siivoaminen huomaamatta? Hmmm...

Ainakin juuri nyt olen tyytyväinen näkemääni:

Projektina raivaaminen ja siitä bloggaaminen

Voiko itsensä opettaa siistiksi ja järjestelmälliseksi? Vai onko kaoottinen elämäntyyli määritelty jo geeneissä?

Parikymppisenä hoin mantraa ”Ruuanlaitto ja siivoaminen ovat puuhista turhimpia”. Kuitenkin kotiäitivuosieni aikana ruokien suunnittelusta ja valmistelusta kehkeytyi minulle, jos ei suoranainen intohimo, niin ainakin mukava harrastus.

Vihaan siivoamista. Puuhaan kuluu aivan liian pitkä aika suhteessa siihen aikaan, jossa työnjälki ehditään tuhota. Siivoamalla ei saa mitään pysyvää tai merkittävää aikaiseksi. Se ei motivoi minua.

Rakastan rohkeita ja yksinkertaisia sisustuksia, valoa ja tilaa. Inhoan liikaa tavaraa. Siksi onkin hieman ristiriitaista, että mottooni on edelleen jäänyt väittämä ”Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen”.

Mutta nyt tulee muutos. Tartun härkää sarvista, yksi nurkka kerrallaan, toinen laatikko vuorollaan, pala palalta järjestän taloni uuteen uskoon. Viikossa tai kuukaudessa en luule selviäväni. Olen 40 vuotta siedättänyt itseäni kaaokseen. Jospa neljässä vuodessa oppisin pitämään järjestyksestä, siisteydestä ja siivoamisesta.

Ensin täytyy kuitenkin oppia bloggaamaan. Sillä tämä julkipäiväkirja motivoikoon minut hommiin.